Turun Kaupunginteatterissa on hyvä ääni

On turkulaisen harmaa tiistain talvipäivä. Kaupunginteatterin ääni- ja valotekniikan päällikkö Mika Randell kättelee toimittajan työntekijöiden ovella. Alkamassa on opastettu matka kulissien taakse ja yläpuolelle.

Turun Aurajoen varressa sijaitseva teatteritalo on toiminut rakentamisestaan, 1962, alkaen teatteritoiminnan ytimenä.

"Täällä on äänitekniikka, valot ja akustointi niin kohdallaan kuin olla saattaa"

Suuri pieni näyttämö

Randell nostaa nykymallisen teatterinsa lippulaivaksi Pienen näyttämön. Se on 250-paikkainen, esitystekniikaltaan erittäin monipuolinen "musta laatikko". Väriä mustaan tilaan tuovat vain katsomon istuimet.

– Täällä on äänitekniikka, valot ja akustointi niin kohdallaan kuin olla saattaa. Erityisesti muistelen tilannetta, kun sveitsiläinen erikoismies kävi kalibroimassa firmansa äänentoistoasennuksen. Hän totesi, ettei näin hyvältä soundaavaa salia ole missään. Nuo sanat oli mukavaa heti perään välittää puhelimitse Akukonin Anssille.
Hän tarkoittaa Akukonin akustiikkasuunnittelija-arkkitehti Anssi Ruusuvuorta.

Nousemme kohti kattoa. Kahdeksan metrin kipuamisen jälkeen eteen levittäytyy pinkeä, tasomainen teräsverkko. Olisi korkean paikan kammoiselle painajainen.

– Verkkokaton isoin etu on se, että kaikkialla voi kulkea ja liikutella laitteita turvallisesti. Jos tila olisi varustettu vain perinteisellä sillastolla, se ei olisi niin muunneltavissa. Verkkokatto antaa myös mahdollisuuden sijoittaa valaisin tarkalleen siihen mihin sen haluaa. Mitään kompromissia ei tarvitse tehdä, sanoo Akukonin esitystekniikan konsultti Tapio Ilomäki.

Pienen näyttämön tärkeimmäksi asiaksi Ilomäki poimii yleisölle näkymättömät akustiikkaverhot.
– Kaikki verhot on integroitu seinien sisään, ja äänentoiston toimittaja piti oman osuutensa suhteen olennaisena juuri sitä, että tila toimii akustisesti hyvin.

Urakoitsijat toistensa rajapinnassa

Kun suojellun kulttuurirakennuksen parannuskorjaamiseen käytetään lopulta liki 40 miljoonaa euroa ja kaksi vuotta, on selvää, että kohteessa työskentelevät lomittain useat toimijat. Osapuolilistan luettelo venyy neljälle aaneloselle.

Urakkarajat määriteltiin erillisessä asiakirjassa, ja akustiseen työselostukseen Akukonin Turun-toimiston Anssi Ruusuvuori ja Lauri Vikström kirjasivat ne vaatimukset, jotka on otettava huomioon kaikissa sellaisissa asennustöissä, joissa lävistetään ääntä eristäviä rakenteita tai niihin tehdään upotuksia. Erityisesti tämä koski putkien, ilmanvaihtokanavien ja sähköjohtojen asennuksia.

Esitystekniikan ja muiden urakoiden väliset rajapinnat käytiin läpi tarkkaan. Urakoitsijoiden tuli kiinnittää erityistä huomiota työn huolelliseen suorittamiseen ja useassa kohdin kysyä neuvoa tai lupa, jos työvaiheen suorittaminen oli omiaan vaikuttamaan Akukonin asettamien akustisten vaatimusten täyttymiseen.
– Tehtiin ja tehtiin ja aina välillä Anssi kävi mittalaitteilla todentamassa, että työn voi hyväksyä, muistelee Randell.

Ruusuvuoren itsensä mukaan tilanne oli hyvä, koska "minä suunnittelijana sain vapaat kädet ja tilaaja oli ymmärtänyt akustiikan asian".
– Erikoisempana kohtana tulevat mieleen ne seitsemän metriä korkeat liukuovet, jotka piti eristää äänivuodottomiksi. Niitä mitattiin akustisesti useaan kertaan ja vähitellen erilaisia rakenteita ja tiivistyksiä lisäämällä ne kaikki saatiin täyttämään vaatimukset.

Akustiset vaatimukset koskivat kaikkia laitteita, jotka aiheuttavat tai voivat aiheuttaa melua, jonka äänitaso ylittää Akukonin esittämät arvot, tai tärinää, joka voi siirtyä rakennuksen runkoa pitkin muihin tiloihin ja aiheuttaa siellä melua.

Talossa 1980-luvun puolivälistä asti työskennellyt ja koko kaksivuotisen remontin teatteritalossa ollut Mika Randell muistelee huokaillen vanhoja ilmanvaihtolaitteita.
– Humina ja räminä kävi tuolloin kanavissa. Erityisesti arvostan tänne nyt saatuja valonheittimiä, himmentimiä ja äänentoistojärjestelmän laitteita. Ovat lähes äänettömiä.

"Erittäin raskas esitystekninen kaapelointi melko pieniin laitehuoneisiin antoi paljon pähkittävää"

Erikoista mekaniikkaa ja kovaa esitystekniikkaa

Tilat olivat av-suunnittelijalle melkoisen haasteelliset.
– Erittäin raskas esitystekninen kaapelointi melko pieniin laitehuoneisiin antoi paljon pähkittävää suunnittelu- ja urakointivaiheessa, muistelee Tapio Ilomäki.

Tilaajan kannalta katsottuna esitystekniikan, akustiikan ja mekaniikan suunnittelun saaminen yhdestä paikasta Akukonilta tuotti lisäarvoa. Näiltä osin budjetti pysyi hyvin kustannusraameissa, eikä Turun kuntapäättäjien tarvinnut huolestua esitystekniikan kustannuksista.

Esitystekniikan ja mekaniikan hankinnat pilkottiin useaan urakkaan. Mekaniikan hoitivat Insta Automation, Bosch Rexrooth ja Raita Katsomot Oy. Esitystekniikan pääurakoitsijana toimi Bright Sales and Installations.
– He tekivät aivan järjettömän hyvää jälkeä. Kaapelin päättäminen, kellotus, langattomien mikrofonien päivitys, heikkokuuloisten järjestelmät, tehosteiden ulosajojärjestelmät, kapellimestarikamerat, näytöt sekä yleiskuvajärjestelmä, luettelee Ilomäki.

Meyer Soundin pääkaiutinjärjestelmästä isolle ja pienelle näyttämölle vastasi Studiotec. Lisäksi laitetoimituksiin osallistuivat lähes kaikki Suomen johtavat maahantuojat; laitehankintaohjelmassa oli kaikkiaan kuvattuna 4200 työtä tai laitetta.

Riedelin valmistaman komentojärjestelmän kautta voidaan kaikki näyttämöt tarvittaessa yhdistää. Ison näyttämön äänipöytäjärjestelmä on teatterimaailmassa harvinaisempi AVIDin valmistama kokonaisuus.

Näyttämön nouseva lattia

Mekaniikkasuunnittelun erikoisuus löytyy Pienen näyttämön nousevasta lattiasta. Sen suunnitteli DI Timo Riskun Akumek Oy Akukonin alikonsulttina.

– Lattiakoneistona toimii kuuden alalavan ja kuuden ylälavan ryhmä, joka kattaa pääosan koko näyttämöstä. Lavoilla on suuri nostokorkeus. Ylälavan voi laskea alanäyttämön tasoon ja yhtä paljon näyttämön yläpuolelle, ja alalavan voi ajaa näyttämön tasoon, jolloin kahden lavan väliin jää täysi huonekorkeus, selventää Risku.

Kaikilla lavoilla on oma, itsenäinen koneisto, joten ryhmällä voi toteuttaa hyvin monimuotoisia ajoja.

"Kun salin akustiikka on kohdallaan, hyvin koulutetun näyttelijän kuiskauksenkin tulee sinällään kantaa näyttämön peränurkasta katsomon piippuhyllylle"

Aika entinen ei palaa

Mika Randell tunnustautuu vanhan koulukunnan tekniikkamieheksi. Kritiikkiä saa muun muassa näyttelijöiden mikitys.
– Kun salin akustiikka on kohdallaan, hyvin koulutetun näyttelijän kuiskauksenkin tulee sinällään kantaa näyttämön peränurkasta katsomon piippuhyllylle. Minun kokemukseni mukaan pahimmillaan katsomossa saa arvata kuka puhuu, kun mikitetty ääni tulee vahvistettuna katosta tuntemattomasta suunnasta. Näin lausuessaan Randell ei tarkoita omaa taloaan.

Entä, miten ohjaajat, osaavatko ottaa saliakustiikan kysymyksiä esille?
– Jaa-a, ehkä kaksi sadasta. Akustiikka otetaan ikään kuin annettuna. Tosin nyt keväällä meille on tulossa esitys, jossa näyttelijöiden mikityksiä ei ole.

Kierros on ihmetelty läpi. Toimittaja ja tekniikkapomo palaavat työntekijöiden ovelle. Sen vieressä hohtaa itäisen rantakadun suuntaan teatterin suuri valomainostaulu. Tuskin tarvitsee kertoa, mikä av-alan konsulttiyritys on sen paikalleen suunnitellut.

Talon sisällä, näyttämöltä toiselle ja tilasta toiseen kulkiessa korvat aistivat hetkessä tilan tarkoituksen. Kukin akustinen "ilmasto" ikään kuin laskeutuu päälle ja virittää tiettyyn mielentilaan. Näyttelijät ehkä kokevat saman taikapiiriin tulemisen.

Info

Teksti: Jukka Sundholm