Remontoitu Encore-sali ihastuttaa hyvällä soinnillaan

Jyväskylän Paviljongin Wilhelm-sali oli kokous- ja seminaarisali, joka haluttiin muuttaa myös klassisen musiikin esittämiseen sopivaksi monitoimisaliksi. Salin akustiikka remontoitiin ja nimi muutettiin. Nyt Paviljongissa on Encore-sali, jossa myös klassinen musiikki kuulostaa hyvältä!

Jyväskylä Sinfonia on Keski-Suomen klassisen musiikin helmi, jonka kotipaikka on Jyväskylä. Orkesterin miltei 120 tapahtumaa tavoittavat vuosittain yli 35 000 kuulijaa. Koska akustiselle musiikille suunniteltua konserttisalia ei Jyväskylästä ole ollut, on Jyväskylä sinfonian kotisalina toiminut Jyväskylän kaupunginteatteri.

Kun kaupunginteatterin peruskorjaus läheni, alettiin valmistella Jyväskylän Paviljongin Wilhelm-salin ottamista konferenssikäytön ohella myös Jyväskylä Sinfonian käyttöön. Niinpä ryhdyttiin selvittämään, mitä salin akustiikalle voisi tehdä, jotta salista tulisi myös klassiselle musiikille sopiva.

*Konserttisaliksi liian leveä sali muuttui hyväksi akustiseksi saliksi sähköisen akustiikan keinoilla*.

Lähtökohtana puhe- ja seminaarisali

Kokous- ja seminaarisalissa puheen ymmärrettävyys on tärkeää, ja Wilhelm-sali onkin saanut paljon kiitosta erinomaisesta puheakustiikastaan. Tällaisen salin akustiikka on kuitenkin akustiselle orkesterimusiikille sopimaton - kaiuntaa ja heijastuksia puuttuu, tai ne tulevat vääristä suunnista ja väärään aikaan. Muusikot eivät kuule kunnolla omaa soittoaan ja muuta orkesteria, eikä yleisönkään konserttikokemuksessa ole kehumista.

Sähköisesti vahvistetulle musiikille puhesalin akustiikka sopii tyypillisesti paremmin kuin akustiselle musiikille. Sinfoniaorkesterille ja muulle akustiselle musiikille tarkoitetussa tilassa kuitenkin tarvitaan nimenomaan näille musiikinlajeille sopiva huoneakustiikka. Sekä orkesterin että yleisön tulee kuulla kaikki soittimet riittävän tarkasti. Muusikoiden tulee lavalla kuulla oman soittonsa lisäksi muut soittajat ja sopiva määrä salin heijastuksia ja kaiuntaa. Orkesterin ja salin luoman äänikuvallisen kokonaisuuden tulee olla elämyksellinen ja rikas. Yleisön tulee kuulla koko orkesteri tasapainoisesti ja riittävän erottelevasti. Samalla tilan tulee olla aistittavissa heijastusten ja kaiunnan sitoessa musiikkia ja rikastuttaessa sointia säveltäjän, kapellimestarin ja teoksen tulkitsijan tarkoittamalla tavalla.

Wilhelm-sali oli liian leveä konserttisaliksi

Mahdollisuuksia akustiikan parantamiseksi ryhdyttiin selvittämään. Alkuvaiheessa selvityksiä tekivät Akukonin akustikot Henrik Möller ja Jukka Pätynen. Heidän lisäkseen työssä oli mukana Akukonin yhteistyökumppani, akustikko Eckhard Kahle Belgiasta.

Kun salia tutkittiin, tehtiin useita olennaisia havaintoja. Yleisön kannalta sali oli aivan liian leveä, jotta sen sivuseinien väliin olisi syntynyt hyvän äänikuvan kannalta välttämättömiä poikittaisia heijastuksia. Alakatto oli matalalla, pienentäen salin kaiunnan kannalta merkityksellistä kokonaistilavuutta. Tilavuus olisi periaatteessa ollut akustisen musiikin salille riittävä, mutta suuri osa tilavuudesta oli kiinteän, kipsilevyrakenteisen yläkaton yläpuolella.

Muusikoiden akustinen ja ergonominen hyvinvointi ei ollut kunnossa. Orkesteri ei oikein mahtunut lavalle, eivätkä muusikot tahtoneet kuulla omaa soittoaan muusta orkesterista puhumattakaan.

Salin leveys oli tärkein tekijä, jonka takia suunnittelulinjaksi valittiin sähköinen akustiikka. Sivuseiniä ei olisi voinut siirtää sisäänpäin tai muotoilla olennaisesti uudelleen, mutta sähköakustiikan keinoin oli mahdollista luoda heijastuksia ja kaiunta, jotka yleisön kuulemana vastaa oikean muotoisen konserttisalin tuottamaa.

Muutoksia myös rakenteisiin

Alun perin kipsilevystä tehty alakatto muutettiin remontin yhteydessä akustisesti läpinäkyväksi.

Encore-salin remontin suunnitteluun liittyi varsinaisen akustiikan lisäksi monia erilaisia tehtäviä liittyen mm. salin rakenteisiin, näyttämömekaniikkaan ja esitystekniseen kaapelointiin.

Suunnittelun projektipäällikkönä Akukonissa toimi Uli Jetzinger, suunnittelijoina Ville-veikko Palviainen, Johanna Storm, Sami Reina, Juha Kiuru ja Toni Silvola.

Sähköisen akustiikan avulla heijastuksia ja kaiuntaa voidaan lisätä, ei kuitenkaan vähentää. Tästä syystä salin oman, luonnollisen kaiunnan tulee olla varsin vähäistä. Wilhelm-salin kohdalla tämä vaatimus suurelta osin toteutui jo luonnostaan. Salin luonnollista huoneakustiikkaa kuitenkin muokattiin sähköiselle akustiikalle sopivammaksi korvaamalla kiinteä alakatto akustisesti läpäisevällä rakenteella. Lisäksi lisättiin jonkin verran vaimentavia pintoja valittuihin paikkoihin. Näin saatiin aikaan hyvät lähtökohdat sähköisen akustiikan toteutukselle.

Orkesteri tarvitsi lisää tilaa, ja muusikoiden omaa kuuluvuutta tuli parantaa. Tilaa saatiin siirtämällä esiintymisalueen takaseinää taaksepäin. Kuuluvuutta parannettiin suunnittelemalla esiintymisalueen päälle ryhmä akustisia heijastimia, joista soitinten ääni palautuu takaisin kohti soittajia.

Sähköiseksi akustiikkajärjestelmäksi valikoitui Meyer Sound Constellation. Encore-salissa järjestelmään kuuluu noin 60 mikrofonia, 200 aktiivikaiutinta sekä vaikuttava määrä signaalin prosessointilaitteita. Saman valmistajan järjestelmistä on hyviä kokemuksia ympäri maailman, ja Suomessakin Constellation on jo useita vuosia ollut käytössä Turussa sijaitsevan tapahtumatalo Logomon isossa salissa.

Orkesterin päälle sijoitetut heijastimet ja tekniikan ripustukset edellyttivät uusia mekaanisia rakenteita. Orkesterin päälle sijoitetut rakenteet tehtiin lattiasta tuettuina (ground support), koska kattoalueen rakenteita ei oltu alun perin suunniteltu ripustuksia silmällä pitäen.

Meyer Sound Constellation sisältää vaikuttavan määrän audiosignaalin prosessointilaitteita.

Nyt orkesteri voi soittaa salissa.

Kun pääakustikko Henrik Mölleriltä kysyttiin, miten entisen Wilhelm- ja nykyisen Encore-salin akustinen remontti onnistui, hän totesi vaatimattomasti: ”Nyt orkesteri voi soittaa salissa”. Ja sehän olikin uudistuksen alkuperäinen päätavoite.

Jos asiaa kysyy kulttuurialan ammattilaisilta ja orkesterin jäseniltä, tulee paljon ylistävämpiä kommentteja. Avajaisten jälkeen uusittua salia kehuttiin sosiaalisessa ja perinteisessä mediassa laajalti. Tunnettu esitystilojen asiantuntija ja Hämeenlinnan Verkatehtaan toimitusjohtaja Janne Auvinen totesi avajaisten jälkeen julkisessa FB-päivityksessään seuraavaa:

Olin eilen Jyväskylässä. Kävin siellä kokemassa sellaisen historiallisen hetken, joita historiassa on liian vähän, kun vuosi(kymment)en työ lopulta muuttui todeksi. Kaupungin ylpeys Jyväskylä Sinfonia sai viimein ansaitsemansa suurenmoisesti soivan konserttisalin.

Jyväskylä Sinfonian soolosellisti Ilkka Kauppi kertoo Suur-Jyväskylän lehdessä seuraavaa:

Aivan hirvittävän suuri ero. Täytyy sanoa, että menee välillä ihan sekaisin ajatuksissa, kun tajuaa, että on jälkikaikua ja kaikenlaista, jota ei ole aikaisemmin ollut. Sali on todella lupaava ja se tuo mukanaan paljon mahdollisuuksia. Koko meidän orkesteri on tästä innoissaan.

Yksi maailman arvostetuimmista konserttisalien akustiikan tutkijoista, Aalto-yliopiston professori Tapio Lokki totesi avajaisten jälkeen: